Tässä minä taas kerran istun pöytäni ääressä ja kirjoitan teille kaikille. Tällä hetkellä katselen maailmaa työhuoneeni ikkunasta. Piha on muuttunut syksystä ankaraksi talveksi. Lumen keskeltä huomaan yhden unohdetun ruukkukasvin, joka on jätetty ilman syytä jäätymään pihalle. Lämpötila on pudonnut jäähdyttävään -33,3 °celsiusta.
Ei suunnitelmia, ei matkoja, ja auto on jäässä kuin jäävuori. Tuntuu kuin olisin palannut nuoruuteeni, kun minun piti viettää viikonloppu, poissa ystävieni luota. Elämä valuu hukkaan, lipsahtaa pois huomaamatta.
Mutta onneksi minulla on pieniä asioita, joista pidän tiukasti kiinni: Kävelen pimenevänä talvi-iltana ja tarkkailen ihmisiä, jotka kodeissaan ikävystyvät.
Kahvinkeittimen ääni kuuluu, mutta jatkan mustavalkoisten negatiivien skannausta.
Puhelinsoitto: "Vaihda nopeasti ykkös kanavalle, se ohjelma on nyt televisiossa!" Voin aina luottaa kaukosäätimeen, olipa ulkona kylmä tai lämmin. Muuten, sähkö maksaa huomenna markkinoilla 2,35 euroa kilowattitunnilta.
Internetin selaaminen: Varotoimenpiteenä tilasin mustan patruunan värilasertulostimeen ja sain kolme keittiöveistä ilmaiseksi!
Kuinka viihdyttää ihmisiä tammikuun pakkasessa?
1. Elämä ei mene hukkaan...
2. Täällä nautimme joka hetkestä...
3. Äänikirjaa kuunnellessa silmäni lepäävät...
4. Jokaista pientä murua vaalitaan...
5. Vaihdamme digitaaliset kellomme vieterivetoisiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi tähän: